Kiljusen herrasväki Lontoossa

Mummi ja vaari kävivät kylässä, aikoja sitten jo mutta teknologia on tökkinyt niin että todistusaineistoa saadaan esille vasta nyt (kamerasta ei voi ladata kuvia tähän koneeseen josta nettiyhteys toimii, ja nyt nyrvähti se muistitikkukin jolla siirtelin kuvia siltä koneenrähjältä joka vielä yhteistyöhön suostui). Tässä on muutama perusposeeraus Primrose Hill:in kaduilta ja 'vuoren' huipulta. Kaikkia kuvia sukupolvien tai oikeastaan sukupuolien välisestä jalkapallo-ottelusta emme tule julkaisemaan. Näistäkin selvinnee miksi. Pahaltahan tuo näyttää mutta hauskaa oli sentään. Matsin lopputulosta emme julkaise koska emme enää muista.

Maalla on mukavaa - kuvat

...Teemu Bathissa - Woolley Grange ulkoa ja sisältä - krokettiä aamusumussa - hiidenkiviä auringonpaisteessa...ja kootut selitykset edellä.

Maalla on mukavaa: linkit ja jorinat

..myös marraskuussa, erityisesti Baskervillen suvun kartanolla täysikuun aikaan. Kävimme katsastamassa Bathin kaupungin Wiltshiressä, noin 2 tuntia moottoritietä suoraan länteen Lontoosta. Täällä lomailivat ja kylpivät jo muinaiset roomalaiset ja hiukan myöhemmin trenditietoisin 1700-luvun seurapiiri, sillä Britannian ainoat kuumat lähteet sijaitsevat tässä entisen tulivuoren kraatterissa. Tämän maantieteellisen seikan tosiaan huomaa kun kääntyy motarilta kohti kaupunkia - ensin pitkä nousu ja sitten äkkinäinen pudotus kaupunkiin. Yötä olimme hiukan Bathin ulkopuolella Bradford-on-Avonin liepeillä Woolley Grangessa jossa noin vuonna 1665 asui Baskervilleja mutta nykyisin hemmotellaan sekä lapsia että aikuisia - muksut saivat jopa aamulla kaakaot suoraan sänkyyn. Sumu nousi yöllä eikä hellittänyt aamupäivälläkään, ennen kuin olimme jo melkein perillä Aveburyn kivikehällä ja manailimme että näkemättäpä jää maailmanperinnöt. Sumu aukesi kuin paremmassakin eeppisessä elokuvassa ja pääsimme ihmettelemään jotakuinkin 4000 vuotta vanhaa avohässäkkää - Euroopan suurinta kivikehää, ainoaa pyramidia, pisintä muinaishautaa ja mitänäitälie, kylä ja vanha saksilainen kirkkokin olivat erinomaisen tunnelmallisia. Osa kylästä on itse asiassa valtavan kivikehän sisällä ja kokonaisuus on mielestäni paljon upeampi kuin Stonehenge. Pohjavedessä on varmaan jotakin. Kotiin palailimme Marlboroughin kylän kautta ja koska moottoritie oli tukossa, aika moni muukin pikkukylä tuli yllättäin tutuksi. Savernake forest jäi tosin vielä tutkimatta. Savernake on Englannin ainoa yksityisomistuksessa oleva metsä, kun taas joka viides suomalainen omistaa metsää.

Sikasämpylä ja ostereita

Tatu - veljeni haltiamieli - kävi meillä 30-vuotisjuhliensa jälkihuuruissa ja löysi Lontoosta ja varsinkin Camdenista paikkoja, ihmisiä ja tavaroita joita en voinut kuvitella täältä löytyvänkään. Vierailun lopun lähetessä eteisessä roikkui peruscamdeniläisen nahkatarvikevalikoiman lisäksi mm. silinterihattu 50-luvulta ja samoihin aikoihin käsinommeltu frakki. Muksut olivat syyslomalla joten yritimme hiukan pysyä mukana museoiden ja nähtävyyksien katsastuksessa, mutta lopulta lapset palasivat helpottuneina kouluun ja minä uusien kirjapinojen pariin. Samaan aikaan toisaalla Terolla oli reissuduunia ja kaikin puolin epäinhimillisiä kiireitä töissä, joten Tatun lähdettyä viikonlopun vietto palasi siihen totuttuun ja hyväksi havaittuun: sikaburgerit markkinoilta lauantaina (tuoreita ostereita saa myös, mutta lapsia kiinnosti enemmän valtava elävä hummeri) - rötväilyä Hampsteadissa sunnuntaina.

Maailma on pieni

...totesimme haikeissa tunnelmissa, kun seinänaapurimme Alan Hatfull, erinomaisen mukava vanha mies, kuoli viikko sitten ja hänen lapsensa kokoontuivat ympäri maailmaa järjestelemään asioita. Alan oli aikoinaan diplomaatti ja sattui juuri sotien jälkeen Suomeen ja Kotkaan, Hänen Majesteettinsa ties missä palveluksessa. Siellä hän kohtasi oman Kotkan Ruusunsa, Terttu Wahlroosin. He elivät onnellisina elämänsä loppuun asti - Terttu kuoli noin vuosi sitten - Lontoossa mutta muistelivat usein Kotkaa. Alan kutsui meidät kerran kotiinsa kahville ja katsomaan kokoelmaansa Kotkaa kuvaavia tauluja ja kortteja. Hän oli jopa itse maalannut vesiväritaulun Kotkan Rautatienkadun maisemista, jotka ovat itselleni tuttuja paikkoja isäni lapsuudenaikaisista valokuvista. Tämän kuvan vieressä riippui saman taiteilijan maisema tästä meidän nykyiseltä kotikadultamme Gloucester Avenuelta. Kun viimeksi näin Alanin etupihalla pari viikkoa sitten ja kysyin mikä käteen oli sattunut - ilmeisesti siinä oli ollut kanyyli edellisellä sairaalakäynnillä ja haava oli alkanut uudelleen vuotaa - vastaus oli että kapakkatappelussa oltiin ja olisit nähnyt miten sen toisen kävi. Nyt Alanin tytärtä jututtaessa selvisi että kun hautajaiset on pidetty täällä Lontoossa, tuhkat viedään Kotkaan Parikan hautausmaalle jossa Tertunkin tuhkat jo ovat. Samoin kuin kaikkien isovanhempieni, ja äitini. Tarkoitus oli vielä leipoa naapurille suomalaista pullaa ja kuulla monet tarinat, mutta englantilaiset jauhot eivät totelleet ja aika valui ohi. Nyt voimme sentään viedä naapurille jouluaattona kynttilän.