Kotona ollaan

...ja näin ollen valokuvien ynnä muun turinan ylläpito tällä sivulla on tullut luonnollisen elinkaarensa päähän. Matkakuvia ja uuden kodin tunnelmia saa tulla katsomaan ihan tänne paikan päälle. Lämpimät kiitokset kaikille blogia lukeneille viiden vuoden matkaseurasta!

Viimeiset riitit - viimeinen osa

Kunniakas paluu kotimaahan on jo oikeastaan suoritettu, ja nyt edessä on muuttokuorman purku ja uuteen kotiin asettuminen. Siinä ohella on kuitenkin mukava muistella tehtyä matkaa. Tässä vielä tunnelmia muuttopäivistä Zürichistä - juhlallinen lipun(tai viirin)lasku, jäähyväiset tarhalle ja kauniille lähiympäristölle ja armoton pakkausurakka. Muuttomiehet pakkasivat kokonaisen päivän ja lastasivat rekkaa toisen mokoman, armottomassa helteessä tietenkin - pieni viillyttely oli välillä tarpeen. Viimeisen koulupäivän päätteeksi sanoimme haikeat jäähyväiset ja kaasutimme kohti pohjoista ja kirjaimellisesti uusia seikkailuja.

Viimeiset riitit

...Sveitsissä on melkein suoritettu, niin Suomi-koulun kevätkirkko kuin koulun urheilupäiväkin. Vaikea sisäistää ettei enää ikinä noin vaan lähdetäkään vuorille viikonlopuksi, tai lähiseuturetkelle Ranskaan tai Saksaan (Italia jäi harmittavasti käymättä, vaikka aina leuhkittiinkin että ajetaan cappuccinolle Milanoon). Kauniit lähimaisemat ja tuttu menopeli hyvästeltiin pyöräretkellä Greifenseen ympäri - nyt pyörä ja Siljan istuinkin ovat lähteneet uuteen kotiin, samoin trampoliini pantiin kasaan ja kaupaksi. Koulua on vielä neljä päivää, mutta tänä iltana paketoidaan tämä tietokone, sillä huomenna aamulla tulevat muuttomiehet, kohta perään siivoojat, ja torstai-iltana pitäisi olla talo tyhjänä ja sveitsiläisen siistinä. Torstai-iltana tie vie Europa Park-huvipuistoon Saksan ja Ranskan rajalla, siitä eteenpäin Luxemburgiin ja Moselin viinialueiden läpi kohti Lyypekkiä. Sieltä ajelemme Kööpenhaminan kautta ja Etelä-Ruotsin halki Tukholmaan, jossa meitä odottaa Siljan mieliksi Silja-Linen alus. Tuolla valkealla laivalla purjehdimme uusvanhan kotikaupunkimme satamaan 10.7, ellei nyt reissussa mitään ihan hurjaa tapahdu.

Naatitaan, naatitaan

...nyt vielä näistä viimeisistä päivistä Zürichissä. Alkukevään hauskin tapaus oli mamman 70-vuotissynttärit - toivottavasti mamma on jo toipumaan päin järkytyksestä, eikä muistele pahalla kaikkea viekkautta ja vääryyttä mitä tilaisuuden järjestäminen vaati.

Teemun 'ala-aste' huipentui oman opintokokonaisuuden - merien saastumisen - esittelyyn koko koululle ja vanhemmille, ja kehtasi tuota opinnäytettä näytelläkin. Esillä oli kuvaa, tekstiä, videota, paljon tärkeää asiaa ja vieläpä itse sävelletty ja soitettu kantaaottava laulu (tuotto CD-myynnistä tietenkin Maailman Luonnonsäätiölle). Kaikki oli pantu likoon: kevätlomat oli uhrattu pohjatutkimukseen ja siskon huoneen verhot revittiin somistusmateriaaleiksi.

Kun lähtö täältä kalvinistikääpiöiden maasta (Teron termi, joka viestinee vienosti että ihan kaikkia tuttavuuksia ei jäädä kaipaamaan) oikein tosiaan lähestyy, alkaa panna merkille hauskoja pieniä asioita joita tulee varmasti pian ikävä. Arkipäivän normi-iloja on kävelymatka Siljan tarhalta kotiin vehreää puronvartta pitkin vesiliskojen, sorsanpoikasten ja kalojen rennossa seurassa. Vähän isompia Zürichin riemuja ovat eläintarhan kilipukit (jotka järkyttivät Siljaa syvästi - ettäs kehtaa imeä sormesta) ja kilpikonnat, sekä mainio - harmittavasti sveitsiläisen hintainen - kiinalainen ruoka Zürichjärven rannalla China Gartenissa.

Isin iso päivä

Tero täytti viime viikolla 40 vuotta, ja neuvotteli juhlapäivälle niin onnistuneen sään että pienimuotoinen perhejuhla pidettiin uima-altaalla. Oli niin mukavaa että seuraavana päivänä, päivänsankarin palattua töihin ja isojen lasten kouluun, äiti ja Silja hiippailivat vielä salaa kahdestaan altaalle. Isi saa toki vielä piakkoin 'kaverijuhlat' Helsingissä, mutta niistä tuskin paljoa puhutaan täällä.

Sivistyssuihku

Matkan seuraava vaihe, Lappeenranta-Riika-Zürich-Dübendorf-Zürich-Heathrow-Oxford oli yhden päivän urakaksi uuvuttava mutta sujui lopulta ihan sutjakasti. Ihailimme päivän verran Oxfordin sivistynyttä charmia ja nautimme Siljan kummiperheen vieraanvaraisuudesta. Sonjalle olisi maistunut illallinen Christ Church Collegen salissa, mutta oikeasti menimme hampurilaisille ja jatkoimme junalla Lontooseen. Lontoo oli ihan entisensä, äitienpäivälounaskin syötiin vanhassa kantapaikassamme Lemoniassa. Teemu ja Sonja tutustuttivat innolla Siljaa syntymäkaupungin parhaisiin nähtävyyksiin: Regent's Parkin leikkipuistot vakuuttivat (näin hienoa hiekkaa ei löydy muualta), ja luonnonhistorian museossa kirkastui pienemmällekin mikä on dinosaurus. Kellään ei olisi ollut kiire pois, ja isommat lapset vakuuttavat muuttavansa isoina Lontooseen. Seuraamme mielenkiinnolla.

...ja takaisin

Helle ei tosiaan enää hellinyt Helsingissä, mutta hyytävästä säästä huolimatta saimme hoidettua asiat mukavaan malliin: uusi asunto (ja -velka) on nyt meidän, ja sitkeällä haastatteluissa ravaamisella työpaikkakin järjestyi. Kiitämme jälleen majoittajia, ruokkijoita, auton lainaajia ja lastenhoitajia. Vappua juhlittiin perinteisin menoin, aattona Mantalla ja vappupäivän aamuna Ullanlinnanmäellä. Sveitsiläinen raclette lämmitti, teltta saatiin kasaan lähes puoliltapäivin ja perheen miehet esiintyivät tällä kertaa lehtikuvissa asiallisesti housut jalassa - erinomainen matka kaikin puolin.

Pikakelaus kesään

Kevät tai oikeastaan kesä alkoi nopealla mutta mielettömän hienolla aikuisten matkalla Hong Kongiin ja Macauun. Sanat eivät riitä, mutta kuviakaan ei ole sillä tuhosin vahingossa melkein kaikki matkakuvat - joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Täällä kotona Sveitsissäkin on siirrytty kesään ja uikkarikauteen, ja pääsiäispyhät menivät lepppoisasti kotona kauniista säästä nauttien. Nurmikkoa kastellessa tuli suihkutettua lapsetkin. Sonjan pääsiäistyyli oli tipunkeltainen mutta vauhdikas, ja Silja nautti pääsiäismunista yli kaiken kohtuuden. Mutta tänään taas pakataan, ja vappua juhlitaan kotimaassa. Onneksi näyttäisi siltä ettei toppatakkeja sinnekään tarvita.

Ohi on... talviurheilu

Haikeana täytyy todeta tosiasiat, tämä talviurheilukausi taisi sitten olla tässä. Loppuhuipennus oli sitäkin hienompi: viikonloppu Teemun kanssa kahdestaan vuori'mökissä' Engelbergin yläpuolella. Illalla oli valtavan tunnelmallista jäädä ylös vuorelle nauttimaan tuhdista sapuskasta ja kodikkaasta huoneesta kun muut hiihtäjät katosivat laaksoon, ja aamulla pääsimme jo ennen hissien aukeamista koskemattomiin rinteisiin - tuo maisemakuva on näkymä huoneen ikkunasta. Teemu esittelee tässä majapaikkaamme Berghaus Jochpassia, sekä päivän ärhäkintä rinnettä Titlisin huipulta.

Sonjan luistelukausi päättyi seuran upeaan näytökseen (omat kuvausyritykset menivät taas kerran läskiksi isossa pimeässä jäähallissa, mutta odottelemme videotallennetta seuralta) ja 2-sternli-merkin suoritukseen. Ensi talvena voi olla vaikea panna paremmaksi.