Maailma on pieni

...totesimme haikeissa tunnelmissa, kun seinänaapurimme Alan Hatfull, erinomaisen mukava vanha mies, kuoli viikko sitten ja hänen lapsensa kokoontuivat ympäri maailmaa järjestelemään asioita. Alan oli aikoinaan diplomaatti ja sattui juuri sotien jälkeen Suomeen ja Kotkaan, Hänen Majesteettinsa ties missä palveluksessa. Siellä hän kohtasi oman Kotkan Ruusunsa, Terttu Wahlroosin. He elivät onnellisina elämänsä loppuun asti - Terttu kuoli noin vuosi sitten - Lontoossa mutta muistelivat usein Kotkaa. Alan kutsui meidät kerran kotiinsa kahville ja katsomaan kokoelmaansa Kotkaa kuvaavia tauluja ja kortteja. Hän oli jopa itse maalannut vesiväritaulun Kotkan Rautatienkadun maisemista, jotka ovat itselleni tuttuja paikkoja isäni lapsuudenaikaisista valokuvista. Tämän kuvan vieressä riippui saman taiteilijan maisema tästä meidän nykyiseltä kotikadultamme Gloucester Avenuelta. Kun viimeksi näin Alanin etupihalla pari viikkoa sitten ja kysyin mikä käteen oli sattunut - ilmeisesti siinä oli ollut kanyyli edellisellä sairaalakäynnillä ja haava oli alkanut uudelleen vuotaa - vastaus oli että kapakkatappelussa oltiin ja olisit nähnyt miten sen toisen kävi. Nyt Alanin tytärtä jututtaessa selvisi että kun hautajaiset on pidetty täällä Lontoossa, tuhkat viedään Kotkaan Parikan hautausmaalle jossa Tertunkin tuhkat jo ovat. Samoin kuin kaikkien isovanhempieni, ja äitini. Tarkoitus oli vielä leipoa naapurille suomalaista pullaa ja kuulla monet tarinat, mutta englantilaiset jauhot eivät totelleet ja aika valui ohi. Nyt voimme sentään viedä naapurille jouluaattona kynttilän.