Kylmä - viileä - lämmin - älyttömän kuuma!

Hiihtolomalle osui monenlaisia lumiolosuhteita. Alkuviilentelyt kotimaassa huitaistiin lähes kolmenkymmenen asteen pakkasista huolimatta reippaassa rytmissä: teimme asuntokaupat tulevasta Helsingin kodistamme, lapset kävivät koulun pääsykokeissa ja vanhan työpaikankin tunnelmia tunnusteltiin. Papan ja

mamman avulla sirkuksesta selvittiin ja pihan kinoksiin jätettiin muistoksi komea lumitunneli.

Paatin keula on siis nyt käännetty Suomen suuntaan. Varsinainen muutto tapahtuu kesällä ja onkin hiukan eri kokoinen haaksirikko.

Touhuviikon jälkeen oli paikallaan pieni lepo Jungfraun hiihtoalueella Wengenin leppoisassa ja lapsiytävällisessä autottomassa kylässä - tällä kertaa tukijoukkoina mummi ja vaari. Lunta oli välillä ilmassa enemmän kuin maassa ja kylmä viima puhalsi Eigerin (=örkki) rinteiltä, mutta saimme myös upeita aurinkopäiviä ja varsinkin Sonja hien pintaan lumilautailua kokeillessaan. Silja hiihtää omasta mielestään että 'viuuh', Teemu alkaa oikeasti karata jo isiltäkin, ainakin hoitamattomilla rinteillä. Kävimme myös ylhäällä jäätiköllä voimassa pahoin. Vaikka näkymät olivat uskomattoman upeat, kävi mielessä että jokohan voisi suosiolla uskoa että yli 3000 metriin ei yksinkertaisesti kannata mennä?