Naatitaan, naatitaan

...nyt vielä näistä viimeisistä päivistä Zürichissä. Alkukevään hauskin tapaus oli mamman 70-vuotissynttärit - toivottavasti mamma on jo toipumaan päin järkytyksestä, eikä muistele pahalla kaikkea viekkautta ja vääryyttä mitä tilaisuuden järjestäminen vaati.

Teemun 'ala-aste' huipentui oman opintokokonaisuuden - merien saastumisen - esittelyyn koko koululle ja vanhemmille, ja kehtasi tuota opinnäytettä näytelläkin. Esillä oli kuvaa, tekstiä, videota, paljon tärkeää asiaa ja vieläpä itse sävelletty ja soitettu kantaaottava laulu (tuotto CD-myynnistä tietenkin Maailman Luonnonsäätiölle). Kaikki oli pantu likoon: kevätlomat oli uhrattu pohjatutkimukseen ja siskon huoneen verhot revittiin somistusmateriaaleiksi.

Kun lähtö täältä kalvinistikääpiöiden maasta (Teron termi, joka viestinee vienosti että ihan kaikkia tuttavuuksia ei jäädä kaipaamaan) oikein tosiaan lähestyy, alkaa panna merkille hauskoja pieniä asioita joita tulee varmasti pian ikävä. Arkipäivän normi-iloja on kävelymatka Siljan tarhalta kotiin vehreää puronvartta pitkin vesiliskojen, sorsanpoikasten ja kalojen rennossa seurassa. Vähän isompia Zürichin riemuja ovat eläintarhan kilipukit (jotka järkyttivät Siljaa syvästi - ettäs kehtaa imeä sormesta) ja kilpikonnat, sekä mainio - harmittavasti sveitsiläisen hintainen - kiinalainen ruoka Zürichjärven rannalla China Gartenissa.