Viimeiset riitit

...Sveitsissä on melkein suoritettu, niin Suomi-koulun kevätkirkko kuin koulun urheilupäiväkin. Vaikea sisäistää ettei enää ikinä noin vaan lähdetäkään vuorille viikonlopuksi, tai lähiseuturetkelle Ranskaan tai Saksaan (Italia jäi harmittavasti käymättä, vaikka aina leuhkittiinkin että ajetaan cappuccinolle Milanoon). Kauniit lähimaisemat ja tuttu menopeli hyvästeltiin pyöräretkellä Greifenseen ympäri - nyt pyörä ja Siljan istuinkin ovat lähteneet uuteen kotiin, samoin trampoliini pantiin kasaan ja kaupaksi. Koulua on vielä neljä päivää, mutta tänä iltana paketoidaan tämä tietokone, sillä huomenna aamulla tulevat muuttomiehet, kohta perään siivoojat, ja torstai-iltana pitäisi olla talo tyhjänä ja sveitsiläisen siistinä. Torstai-iltana tie vie Europa Park-huvipuistoon Saksan ja Ranskan rajalla, siitä eteenpäin Luxemburgiin ja Moselin viinialueiden läpi kohti Lyypekkiä. Sieltä ajelemme Kööpenhaminan kautta ja Etelä-Ruotsin halki Tukholmaan, jossa meitä odottaa Siljan mieliksi Silja-Linen alus. Tuolla valkealla laivalla purjehdimme uusvanhan kotikaupunkimme satamaan 10.7, ellei nyt reissussa mitään ihan hurjaa tapahdu.

Naatitaan, naatitaan

...nyt vielä näistä viimeisistä päivistä Zürichissä. Alkukevään hauskin tapaus oli mamman 70-vuotissynttärit - toivottavasti mamma on jo toipumaan päin järkytyksestä, eikä muistele pahalla kaikkea viekkautta ja vääryyttä mitä tilaisuuden järjestäminen vaati.

Teemun 'ala-aste' huipentui oman opintokokonaisuuden - merien saastumisen - esittelyyn koko koululle ja vanhemmille, ja kehtasi tuota opinnäytettä näytelläkin. Esillä oli kuvaa, tekstiä, videota, paljon tärkeää asiaa ja vieläpä itse sävelletty ja soitettu kantaaottava laulu (tuotto CD-myynnistä tietenkin Maailman Luonnonsäätiölle). Kaikki oli pantu likoon: kevätlomat oli uhrattu pohjatutkimukseen ja siskon huoneen verhot revittiin somistusmateriaaleiksi.

Kun lähtö täältä kalvinistikääpiöiden maasta (Teron termi, joka viestinee vienosti että ihan kaikkia tuttavuuksia ei jäädä kaipaamaan) oikein tosiaan lähestyy, alkaa panna merkille hauskoja pieniä asioita joita tulee varmasti pian ikävä. Arkipäivän normi-iloja on kävelymatka Siljan tarhalta kotiin vehreää puronvartta pitkin vesiliskojen, sorsanpoikasten ja kalojen rennossa seurassa. Vähän isompia Zürichin riemuja ovat eläintarhan kilipukit (jotka järkyttivät Siljaa syvästi - ettäs kehtaa imeä sormesta) ja kilpikonnat, sekä mainio - harmittavasti sveitsiläisen hintainen - kiinalainen ruoka Zürichjärven rannalla China Gartenissa.