Tuntuu jo lomalta

Vettä on tullut tässä kuussa siihen malliin että lähipuro tulvi ja talon kellariin tihkuu rinteestä vettä. Suomi-koulun kevätjuhlakin meni kaatosateessa, mutta Sonja säteili ansaittuaan luokan Hymytyttö-palkinnon. Vaan sitten koitti juhannus, ja vaikka alkuasukkaat eivät keskikesän juhlan päälle ymmärräkään, säät tajusivat parantua. Nyt ei näy 30 asteen helteelle loppua. Toisin kuin viime kesänä, kuumuus ei ainakaan vielä ahdista sillä olemme oppineet pitämään talon ja auton viileinä ja viettämään kunnon siestat. Eikä enää tarvitse ryysätä hehtaarihalleista huushollitarvikkeita eikä raahata kunnantalolle papereita, vaan voi notkua maauimalassa viileän veden äärellä ja puiden varjossa. Kotipihalle pystytimme harjaantunein ottein uima-altaan, grillin ja aurinkovarjon ja kutsuimme kaverit kylään - kesäparatiisi valmis!

Automatkalla, hetken perilläkin

Siljan kummiperhe vuokrasi pariksi viikoksi lomamökin Etelä-Ranskan Provencessa. Ajatus ystävien tapaamisesta ja aurinkoisesta viikonlopusta houkutti, mutta 700 km:n matka hirvitti. Sitten tajusimme että matka on suunnilleen sama kuin Helsingistä Kemiin, paitsi että tie on moottoritietä ja näkymät Alppeja ylittäessä ja Rhônen rannoilla hiukan erityyppiset kuin Pohjanmaalla. Loppupisteessä olisimme melkein Välimerellä, ei Pohjanlahdella. Olisi ollut häpeä jäädä kotiin. Lähdimme siis aamun sarastaessa perjantaina, hortoilimme hiukan turhaan vuoristoteillä, mutta iltapäivällä pääsimme jo kokeilemaan hotellin tenniskenttiä ja uima-altaita - vuokramökille olikin iskenyt sukulaisrynnäkkö. Lauantaina ihailimme Provencen pikkukyliä, tyhjensimme kyläkaupat herkuista, vilvoittelimme Fontaine de Vauclusen lähteillä ja lopulta nautiskelimme uima-altaan äärellä grilliherkuista hyvässä seurassa (kiitokset!). Ja sunnuntaina reipas pyrähdys takaisin: tennisturnausta ja aamu-uintia seurasi kohtuullisen köröttelyn jälkeen lounas hauskassa rantaravintolassa Genevessä, jäätelöt ja lisää uintia, ja lopulta läpi rakeiden ja ukkosen iltapala kotona.