Kevät tulee pomppien

Kevät tuntuu päässeen täällä voitolle, vaikka kuten tuosta kuvasta huomaa niin vielä pari viikkoa sitten tilanne oli epävarma. Pihatrampoliini on saatu käyttöön (kumman sähköiseltä se kyllä tuntuu) ja valkovuokot kukkivat metsissä valtavina mattoina. Elellään normiarkea, podetaan välillä kevätflunssaa ja satunnaisia mahatauteja, ja ihmetellään Siljan huimasti laajenevaa elämänpiiriä. Silja osaa ja haluaa tolkuttomasti 'piitää' (kuvassa taiteilija ateljeessaan), puhua pälättää ('mannaiini' ja 'haapukka' ovat tämän päivän uutuudet) ja matkii muutenkin isompiaan kaikessa. Teimme myös lauantaina retken vajaan tunnin matkan päähän Schaffhauseniin, josta löytyi kuten tyypillistä ihana vanha kaupunki, sekä vähemmän tyypillisesti erikoinen pyöreä linna jonka eturinteellä kasvatetaan viiniä ja vallihaudassa metsäkauriita. Sunnuntaina löhöilin sitten Sonjan kanssa lähiuimalan ulkoporealtaassa kun loppu perhe poti - kas kummaa - mahatautia. Vaan nyt ollaan kaikki taas kunnossa ja pian päästään pääsiäisen viettoon.

Talviurheilua, taas

Luistelukausi on nyt virallisesti päättynyt ja jäät sulaneet alta. Kävin Sonjan kanssa katsomassa Dübendorfin luisteluseuran loppugaalan, ja Sonja on jo tarkkaan suunnitellut missä ryhmässä esiintyy vuoden päästä.
Vaan hiihtokausi jatkuu. Kävin pari viikkoa sitten Teemun kanssa kahdestaan päiväretkellä Flumserbergissa laskemassa (ihan kaksin käsin) ja korkkaamassa ekat ihan omat laskettelusukset, Völklit, jotka riemukseni kääntyvät ajatuksen voimalla ja leikkaavat jäistä rinnettä kuin voita. Nyt viikonloppuna Lontoon-ystävämme Guthartit tulivat kylään ja pojat/miehet jatkoivat suoraan hiihtämään Wengeniin. Tyttöjen/naisten viikonloppu painottui enemmän kaloreiden varastoimiseen kuin kuluttamiseen: kahvittelua Sprünglilla, ostoksia Zürichin parhaassa lelukaupassa, suklaatehdasvisiitti, uimista, vielä viimeiset piruetit Dolderin jäällä ja perään jääprinsessojen brunssi prinsessalinna Dolder Grandissa. Ihan pakko, Englannissa oli kuulemma äitienpäivä.