Paluu Enkelivuorelle

Tapasimme lasten entisen Lontoon-koulun iskuryhmän Engelbergissä hiihtolomalla. Puolitoistatuntinen automatka vuorille tuntui naurettavan helpolta, mutta perille päästyämme annoimme enkeleille töitä. Silja alkoi jo matkalla köhiä, ja pian oli räkätauti ja kuume päällä. Teemu hiihteli kipsi kädessä (huom. isompi hanska) ja kokeili lumilautailuakin. Tapasin Teemun hiihtokouluryhmän rinteessä ja jouduin toteamaan että taitaa olla ensimmäinen ja viimeinen talvi hiihtää Teemun kanssa. Jäin itse jyrkän kohdan yläpuolelle tärisemään kun muksuremmi syöksyi alas. Sonja valitti että hänen ryhmänsä oli ihan nynny, mutta sai sentään hiihdellä rakkaan ystävänsä Gracen kanssa. Loppuviikosta Tero joutui palaamaan Zürichiin töihin ja siirryimme Siljan - joka onneksi oli parantunut nopeasti - kanssa patikointiin ja kelkkailuun, vaihtelevalla menestyksellä. Terveydenhoitoseikkailut jatkuivat vielä pitkälle arkeen kun Teemu lopulta rikkoi kipsinsä yrittäessään seinäkiipeilyä. Vaan kyllä kannatti lähteä!

Ja juuri kun kaikki sujui hyvin...

...vaikkakin kiireisesti - niin pitää tietenkin sattua jotakin yllättävää. Teemu-raukan tennistreenit ovat nyt tauolla, sillä niinkin vaarallisessa extreme-lajissa kuin keilailussa voi teloa mailakätensä käyttökelvottomaksi. Olimme koulukaverin keilailusynttäreillä kun Teemun oikea käsi jäi keilapallojen väliin, ja nimettömään tuli hiusmurtuma. Käsi on nyt paketissa kolme viikkoa, tietenkin juuri hiihtolomien yli. Saa nähdä miten käy laskettelun. Koulussa pärjäisi jotenkuten, sillä Teemu on oppinut yllättävän hyvin kirjoittamaan vasurilla. Eivätkä terveydenhoidolliset tapahtumat siihen jääneet, vaan Teemu sai eilen ensimmäiset silmälasinsa - kyllä kuulemma kirkastui. Tässä intellektuellin oloinen nuorimies poseeraa ensin lastensairaalan ensiavussa, sitten Suomi-koulun ulkopuolella.

Perusmeininkiä

Lomien jälkeen arki lähti rullaamaan hengästyttävää vauhtia. Normaalin työ-, kodinhoito- ja kouluohjelman lisäksi maanantaisin on Teemun tennistreenit. Tiistaiaamuisin on lasten koulun vanhemmille järjestämä saksankurssi, jossa Siljakin saa olla mukana. Isompien lasten Suomi-koulu on joka toinen keskiviikkoiltapäivä, ja Silja saa oman osansa äidinkielitreeniä suomalaisessa vauvamuskarissa torstaiaamuisin. Virallisen osuuden jälkeen on mukava kahvitella dübendorfinsuomalaisessa seurassa. Kokeilimme myös sveitsinsaksalaista kerhoa perjantai-aamuisin, mutta se ei erityisemmin sujunut. Sen sijaan lähistöltä löytyi kuntosali jonka hintaan kuuluu lastenhoito, ja Silja viihtyi ainakin kokeilukerralla hienosti. Tästä tulee toivottavasti vakio-ohjelmanumero parina aamuna viikossa. Sonja vuorostaan on päässyt lopultakin kokeilemaan 'oikeaa' kaunoluistelua. Kausi alkaa olla jo lopuillaan, mutta Sonja saa nyt muutaman yksityistunnin ennen kuin jäät sulavat alta. Ensi syksynä ja maan tavat taas paremmin tuntevina voimme sitten sännätä heti lokakuussa keinojäälle.
Huh - ihan hyvä että ensi viikolla on taas lomaa.
Viikonloppuisin on jälleen lähiseutumatkailtu, nyt viimeksi kauniiseen Zugin pikkukaupunkiin, jonka veroparatiisimaiset olot ovat kasvattaneet kaupungin kylkeen valtavan teollisuusalueen. Vanhasta kaupungista löytyi kaikkien aikojen hassuin pikku linna.