Aina se pääsee yllättämään

Joulu lähestyy jälleen kerran uhkaavaa vauhtia, ja toisin kuin viime jouluna, järjestelyistä ei näytä tulevan yhtään mitään. Miten ihmeessä viime vuonna pikkuvauvan kanssa oli piparkakkutalo kasassa ja virallinen joulupotretti lapsista otettu, tulostettu ja lähetetty tutuille ja sukulaisille viikkoja ennen? Epäilen koulukyydin ja siivoojan yhteisvaikutusta. Tai sitten juhlimme itsenäisyyspäivää ja mummin visiittiä niin rankasti ettei ruutia jäänyt yhtään jäljelle.
Tänä vuonna pipareista tuli lähes syömäkelvottomia, hyasintit innostuivat kukkimaan liian aikaisin ja nyt kun olisi viimeinen koulupäivä ja viimeinen mahdollisuus ryysätä kaupoissa lahjoja sekä Teemu että Silja ovat nuhakuumeessa kotona. Mutta ainakin täällä tuoksuu ihanalta, ja on iso helpotus ettei tarvitse lähteä puolikuntoisten muksujen kanssa matkaan (nimim. 'Ei enää jouluja Etelä-Karjalan keskussairaalassa, kiitos'). Kinkku on tilattu suomalaisten kinkkukimpasta ja suoraan kasvattajalta haettu kuusi odottaa autotallissa. Tässä seuraa kuva nyt jo edesmenneistä lumiukoistamme, sekä kuvia lasten koulun ja Suomi-koulun joulujuhlista. Varsinkin Suomi-koulun juhla oli ihana, ihan kuin suomalaiset koulun kuusijuhlat 'ennen vanhaan'.