Reini putoaa

Oli taas tyypillisen sumuinen marraskuinen lauantain, kun lähdimme tutkimaan Reinin putouksia (Rheinfall täkäläisittäin). Ja vakuuttavat ne olivatkin, tosin aluksi niitä oli sumun takia lähes mahdotonta saada kuvaan. Vesi oli aivan kirkasta ja kuhisi kaloja. Kiipesimme putousten yläpuoliselle linnalle vain todetaksemme että se on remontissa pääsiäiseen saakka, mutta mystisen usvaiset näkymät olivat niin mahtavat että ei ihmeemmin harmittanut - tulemme kyllä keväällä jatkamaan tutkimuksia. Kun olimme palanneet lähtöpisteeseen ja tankanneet tukevan epäterveelliseen lounaan, aurinko puhkaisi sumupilvet ja putoukset näkyivät koko komeudessaan. Mutta nyt näkyi ympäristökin, eikä tunnelma ollut enää yhtään niin salaperäinen. Jatkoimme vielä Stein am Rheiniin joka on kuulemma Sveitsin kaunein kylä ja sijaitsee siinä missä Rein alkaa jokena Bodenseen jatkeena olevasta pienemmästä järvestä. Saattavat olla oikeassakin, meille tuli Tallinna mieleen. Siellä tankattiin jäätelöt, ja sitten kipaistiin puolessa tunnissa kotiin, upeita lumisia vuoristomaisemia ihaillen - ihanan keskieurooppalaista.