Askeleita ja loikkauksia

Vaikka tänäänkin on yli 20 astetta lämmintä täytyy pikkuhiljaa tottua ajatukseen että kesä on ohi ja syksy tekee tuloaan. Pakkasimme uima-altaan talviteloille ja kävimme viimeisellä visiitillä maauimalassa, joka sulki ovensa tältä sesongilta. Mutta hauskanpito ei tähän lopu, pystytimme pihalle ison trampoliinin ja suunnittelemme Sonjan synttäreitä. Teemu kävi kolmen päivän leirikoulussa Wildhausissa, hauskaa oli ja korttikin saatiin kotiin. Mitä Teemu tuossa jättiläiskannussa tekee jäi vähän epäselväksi. Syksyn kunniaksi sairastimme kuitenkin kaikki pienoisen kuumetaudin jonka myötä edellinen viikko meni vähän harakoille, ja nyt Silja on taas tolkuttomassa räkätaudissa. Nukkumisesta ei meinaa tulla mitään (viime yönäkin noustiin kolmelta höyryttelemään röörejä auki), mutta hereillä ollessa tautikaan ei hidasta vauhtia. Silja otti ensimmäisiä askeleita viime viikolla ja nyt voi jo ihan rehellisesti sanoa että kyllä se kävelee. Tässä on kuva-aineistoa pomppivasta perheestä ja tulevasta sveitsiläisestä kotirouvasta. Hiustyylikin on neidillä kohdallaan - jos Siljalta joskus pääsee pölyhuiska hukkumaan niin aina voi käyttää päätä.

Sveitsiläisiä erikoisuuksia

Tavarat hivuttautuvat edelleen muuttolaatikoista ja Ikeasta lopullisille paikoilleen ja hankintoja tehdään, nyt viimeksi kaasugrilli. Tuntuu kuitenkin että olemme saaneet ihan kohtuullisen otteen paikallisesta elämänmenosta - onhan omalla pihalla ja oikeastaan missä tahansa muuallakin grillaaminen sveitsiläisen elämäntavan kulmakiviä, kuten myös maauimalassa käynti ja laskettelu talvella. Pääsimme viime viikonloppuna esittelemään tätä letkeää elämänmenoa berliininsuomalaisille ystävillemmekin, kyllä oli mukavaa. Hauskimmat kuvat otettiin kuitenkin edellisenä viikonloppuna kun tulimme lähteneeksi Säntis-vuorta valloittamaan sinä ainoana sumuisena ja sateisena päivänä pitkään aikaan. Emme päässeet kuin hissin ala-asemalle, mutta saimme tottavie tutustua paikallisiin perinteisiin. Juuri tuona päivänä tuotiin alppilehmät ja kesän aikana tehdyt juustot vuorilaitumilta kyliin juhlasaatossa, ja autot ohjattiin sivuun lehmien tieltä. Kulkueen edellä meni pikkupoika juusto selässä, sitten pikkutyttö kilipukkien kanssa. Sitten tulivat lehmät paimenineen ja lopulta aivan valtava juusto. Meitä vastaan tuli kaksi kulkuetta, ja kaikki kuulemma tallustavat noin 25 kilometriä ylälaitumilta laaksoon. Meille ei ihan selvinnyt miksi Appenzellin miesten perinneasuun kuuluu näyttävä korvakoru. Asiaa tutkiessa tuli ohimennen perehdyttyä paikalliseen suoraan demokratiaan jota ei ehkä kannata matkia yhtään Sveitsin sydänmaita levottomammissa paikoissa. Kansalaiset äänestävät kerran vuodessa ajankohtaisista asioista kokoontumalla kaupungin torille. Äänivaltaisen kansalaisen tunnistaa miekasta. Tätä voi seurata telkkarista jos ei itse pääse tai uskalla mennä paikalle.