Lunta heinäkuussa

Tunnelma muuttui lopullisen riemukkaaksi kun mummi ja vaari tulivat juhlimaan Teemun 9-vuotissynttäreitä. Katselimme kaupunkia (ökyjä ostoskatuja, tunnelmallista vanhaa kaupunkia ja kaunista järven rantaa) ja lähiseutuja (vuoria, metsiä ja lisää järven rantaa) ja totesimme että kyllä täällä on todella kaunista. Ja ennen kaikkea siistiä! Varsinaisena juhlapäivänä teimme retken tuttuun Engelbergiin ja Titlis-vuoren huipulle (me ja tuhannet muut turistit, on se kumma kun ei täällä saa rauhassa oman maan asukkaat nauttia maisemista), ja tämän historiallisen kerran päivänsankari sai tallustella lumessa syntymäpäivänään. Totta puhuen matkasimme puoli päivää vuorelle, voimme kaikki enemmän tai vähemmän pahoin yli kolmen kilometrin korkeudessa, söimme lounasta ja matkasimme takaisin. Tuntui aika hyvältä olla taas kotona, suhteellisen lähellä merenpintaa (Zürich taitaa olla suunnilleen 400 metrin korkeudella), ja lusikan etäisyydellä mansikkakakusta.