Menolippu

Muutimme Lontoosta tänne Zürichiin jo kolme viikkoa sitten, ja vaikka nettiyhteys kyllä toimi heti ja tietokonekin saatiin muuttolaatikosta esiin viikon sisään, yleinen härdellin määrä ei ole sallinut yhteyksiä ulkomaailmaan. Mutta parempi myöhään kuin liian aikaisin, olen kuullut sanottavan (paitsi että tuo ei tietenkään päde Sveitsissä, jossa ei koskaan ole väärin olla etuajassa).

Viimeisenä koulupäivänä muuttomiehet lastasivat maallisen omaisuutemme, auto mukaanlukien, isoon muuttorekkaan. Koululta lähtö veti haikeaksi, ja illalla sanoimme vielä haikeanriehakkaat jäähyväiset ystäville. Kun seuraavana päivänä oli hoideltu käytännön asioita (vahvasti pieleen) ja katseltu viimeiset nähtävyydet, otimme lauantai-aamuna aikaisin taksin St Pancrasin ulkomaan terminaaliin. Tuntui tavattoman romanttiselta astua junaan pelkkä menolippu taskussa, jopa tällä porukalla. Aamupalaa syödessä Lontoon tutut maisemat lipuivat ohi, ja pian loppui koko Englanti. Kanaalitunneli hujahti ohi, ja sitten oltiinkin jo manner-Euroopassa. Pariisissa nautittiin erinomaiset patongit ja loppupäivä ihmeteltiin yhä kumpuilevammiksi ja alppityylisemmiksi käyviä maisemia. Juna pysähtyi Strasbourgissa, Mulhousessa, Baselissa ja viimein Zürichissä - ja niin olimme keskellä Eurooppaa ja uudessa kotikaupungissa.