Hymy ja kuinka se hyytyy

Teemun virnistys on aivan hervoton, molemmat etuhampaat puuttuvat. Muutenkin hymyilyttäisi näitä viimeviikkoisia kuvia katsellessa - oli aurinkoista ja lämmintä ja maleksimme puistossa jokaisen mahdollisen hetken. Viikonloppuna muksut alkoivat valittaa kutisevaa päänahkaa, mutta luulin sen johtuvan liiasta auringosta. Totuus selvisi tänään kun Sonjan hiuksia harjatessa käteen jäi mehevä täi. Nyt nökötämme kotona täimönjät päässä eikä naurata yhtään. Siljalla taitaa onneksi olla liian vähän tukkaa kelvatakseen ravinnoksi.

Ainahan me keväällä muutetaan

...sanoi Teemu joskus ehkä viisivuotiaana. Ja näin jatketaan edelleen, tosin tällä kertaa aikataulu oli totuttuakin haastavampi: Helsinkiin myöhään keskiviikkoiltana - asuntokaupat kiirastorstaina - leppoisaa pääsiäisenviettoa - kämppä tyhjäksi tiistaina - takaisin Lontoossa keskiviikkoaamuna. Projekti vietiin jotakuinkin onnistuneeseen päätökseen rimaa hipoen ja laidat rytisten. Taas kerran olisimme olleet todella pahassa pulassa ilman sukulaisten ja ystävien apua. Tero ehti jopa muksujen ja Mikko-sedän kanssa mökille saunomaan ja avantoon, joskin kotiin palasi likomärkä ja matkalla oksennellut retkikunta. Silja kipaisi lastenlääkärillä kun räkätaudin hellitettyä iski silmätulehdus. Oli sentään ihanaa tavata ystäviä ja sukulaisia, ja taidettiin siinä muutama suklaamunakin syödä. Muuttopäivä sujui ihan kohtuullisesti - Tero ruuvasi nimikyltin ovesta mutta sen jälkeen muuttomiehet hoitivat pakkaamiset ja kantamiset, talkoolounas syötiin Villa Solvikissa ja päivän päätteeksi vetäydyimme Helsinki-Vantaan Hiltoniin - mutta tolkuttoman kauan siinä kesti ja olimme lopulta kaikki viluisia ja väsyneitä. Tero vei minut ja muksut evakkoon ennen kuin pakkaaminen oli edes kokonaan valmis, ja koska hotellihuoneessamme kerran oli sauna, suomalaismeininkiin sopeutuneeet muksut ottivat siitä kaiken irti. Silja köllötteli mielellään leveällä sängyllä suklaakonvehtien välissä. Vaikka olikin haikeaa jättää rakas koti, tuntuu helpottavalta että ainakin osa Sveitsiin muuttoa on nyt suoritettu. Lontoossa on lämmintä ja vehreää ja lapsilla kevätlomaa vielä muutama päivä jäljellä.

Obama herätti vauvan

Tähän piti tulla juttua Siljan ekasta kiinteästä ateriasta (bataattia menee, nyt jo pikkuhiljaa jää jotain sisäänkin), mutta taitaakin tulla poliittinen kannanotto. G20 sekoitti Lontoon viime viikolla, tosin mielenosoituksia näin vain telkkarista. Anarkisteista ei siis mielestäni ollut mitään vaivaa, mutta Obama oli varsinainen riesa. Herra presidentti asui vierailun ajan Yhdysvaltojen suurlähettilään residenssissä joka on ihan naapurustossa, ja kun presidentti seurueineen liikkui helikopterilla niin ilmassa oli ainakin kolme mölykopteria pitemmän aikaa. Silja heräsi kahtena iltana tähän meteliin ja koska Tero oli Zürichissä turvassa (ja nukkui epäilemättä makeasti hotellihuoneessaan), hermot alkoivat kiristyä huoltojoukoissa. Sitten iski vielä räkätauti. Pikniksesongin saimme sentään avattua ystävien tuella kun ilmat olivat hienot.

Elämän tekee mielenkiintoiseksi myös Helsingin asuntomme yllättävä myyntimenestys. Tarkoitus oli rauhassa katsella tarjoaisiko siitä kevään aikana kukaan mitään, mutta meidät ostettiinkin saman tien pihalle. Kaupan ehtona oli asunnon vapautuminen heti, joten tulemme vastoin ennakkotietoja pääsiäiseksi Suomeen pakkailemaan. Kuin ihmeen kaupalla sain muuttofirman järjestetyksi sille yhdelle arkipäivälle jonka ehdimme kotimaassa viettää. Seuraavasta raportista selvinnee miten tässä avohärdellissä kävi.