Mökkielämän alkeita

...saimme opetella tänä kesänä Valkealassa. Oma pieni saunamökki tuntui ihanalta mutta jonkin verran totuttelua ötökät, puolivalmis uimaranta (nyt tiedetään sekin mikä on järvisyyhy) ja kokkailu leiriolosuhteissa vaativat. Onneksi sukulaiset olivat joka käänteessä pelastamassa milloin moottorisahan, milloin kaasupullon kanssa. Mikä tärkeintä, oman saunan löylyt osoittautuivat maailman parhaiksi, ja elokuun öinä oli jo oikeasti ihanaa korjata kanttarellisatoa ja tunnelmoida saunan jälkeen takan ja kynttilöiden valossa.

Rantaelämä Vuosaaressa oli myös mahtavaa. Lapsista taisi olla parasta se yksinkertainen ilo että pihalla sai leikkiä omin päin ja kavereita sai hakea leikkimään ilman sen kummempia kuvioita. Helsinki noin muutenkin tuntuu vain parantuvan ajan mittaan, asiat ehkä terveydenhuoltoa lukuunottamatta sujuvat ja kaupoissa ihan hymyillään. Teemun nenästä löytynyt polyyppi ja samalla myös kitarisat leikattiin loman aikana ja usealla eri lääkärillä säntäilyn jälkeen itse operaatio sujui mainiosti. Nyt sopii juoksennella kun henki pitkästä aikaa kulkee kunnolla.