Aina tulee kiire ja kiukku

...vaikka viimeksi kun Sirpa-anopin kanssa juttelin kiireisin jouluaskare oli sunnuntailounaan sulattelu sohvalla. Siitä siirryimme tunnelmalliseen joululaulutilaisuuteen St. Mark'siin joka myös tarhakirkkona tunnetaan. Ihmettelimme sekä piskuisen kirkkokuoron mahtavaa esitystä - tuntui asialliselta jättää kolehtiin vähintään oopperalipun hinta - että puolikatolista kirkkokäyttäytymistä. Polvirukous kirkkoon saavuttaessa kuuluu asiaan myös lastenvaunuja työntäen ja tarvittaessa niitä koko ajan hytkyttäen.
Harras tunnelma oli tavallistakin kauempana tänään kun yritin muksujen kanssa ottaa viimeiset mehut irti Lontoosta. Olin varannut meille kalliit ja vaikeasti saatavat liput Natural History Museumin luistinradalle ja varautunut tunnelmalliseen ulkoiluhetkeen. Bussia ei kuulunut, vettä tihutti, jäimme koululaisryhmien jalkoihin, Teemun (laina)luistimet kiristivät, tuli kylmänälkäpissahätä ja luovutimme. Yritimme korjata vahinkoa Science Museumissa, ja vaikka hauskaa olikin niin kotimatka oli pitkä ja pomppuinen ja hermo perusteellisesti mennyt kaikilta. Siinä sitten pakattiin pitkiä kalsareita kirein ilmein. Huomenna kohti kotimaata ja mahdollisesti jopa joulurauhaa.

Joulunodotusta

Kehno sää tähän aikaan vuodesta ei ole yllätys mutta viime torstain tornadoa emme osanneet odottaa - onneksi selvisimme parilla rikkoutuneella verhokoukulla. Olemme siis panostaneet vahvasti sisäleikkeihin, leiponeet pipareita ja itsenäisyyspäivän vastaanotollemme jopa karjalanpiirakoita. Lasten koulun joulunäytelmä esitettiin jo viime perjantaina, ja show oli H.C. Andersenin Lumikuningatar musikaaliversiona. Sonja oli lumihiutale, Teemu katulapsi (kuvassa artisti valmistautuu esitykseen). Vanhemmat ylpeitä. Ja 'Wizard of Finland'in (en tunne satua joten en osaa sanoa oltiinko siinä oikeasti muka Suomessa) roolissa nähtiin Tikr Al-Saud. Nyt sunnuntaina aurinko tuli hetkeksi esiin ja kävin Sonjan kanssa villissä idässä Columbia Roadin kukkamarkkinoilla. East Endissä on aivan oma tunnelmansa: rakennuskanta on rappion tuolla puolen vaikka Cityn kiiltävät pilvenpiirtäjät nousevat raunioiden yllä, ihmiset ovat rennon räävittömiä, ruoka erinomaista ja kaikki kauppatavare ensiluokkaista. Sinne vaan jos ostoslistalla on pari tusinaa pitkävartisia ruusuja tai aidonkokoinen lasinpaloista tehtyn norsunpää seinälle, tai jotain siltä väliltä. Kuuntelimme humppapumppua, ihmettelimme joulukuusia huutokauppaavia eastendereitä, söimme aitoja Brick Lanen bageleitä ja ostimme ison kimpun misteliä kattoon. Sen alla saa pussata. Nämä maineteot kalpenevat armotta sen rinnalla mitä 'pojat' saivat sillävälin aikaan: rakensivat pyramidin ja kävivät meritaistelun. Tai oikeammin, Tero opetti Teemua pelaamaan Civilizationia.