Täällä ei tapahdu mitään

...mikä on varmaan ihan hyvä asia. Tero paahtaa toimistolla, muksut koulussa ja minunkin alkaa olla aika tenttiä puolen vuoden sotaopinnot. Syksyn kunniaksi pihan hevoskastanjapuusta tippuu hengenvaarallisia kranaatteja (muksuilla on pihalla kypäräpakko), joille ei ole mitään tunnettua käyttötarkoitusta, mutta ne ovat oikein kauniita joten muksut ovat keränneet niitä kilokaupalla. Muuten syksy ei osoita mitään alkamisen merkkejä, joten jo kolmena viikonloppuna peräkkäin olemme lähinnä maanneet ruohikossa Hampstead Heath:illa. Varsinkin Kenwood House:n ympäristö on upeaa. Eväitä saamme nyt myös läheisen koulun pihalta farmers' market:ilta, jossa lähiseutujen maanviljelijät myyvät omia tuotteitaan lauantai-aamuisin. Erityisesti Sporeboys:in (= itiöpojat) tatit korvasivat komeasti sen harmin että itse ei tänä syksynä sienimetsään pääse.

'A walk in the park'

...sanovat lontoolaiset kun jokin asia on tosi helppo. Muksujen koulumatka on juuri tätä, varsinkin kun säät ovat olleet erinomaiset eikä kouluun jättö enää särje sydämiä. Eläintarhan emut ja apinat katsotaan aamulla mennessä, ja leikkipuitossa käydään kotimatkalla. Sonjakin alkaa viihtyä koulussa eikä aamulla enää itketä. Ryhmäkoko ainakin on kohdallaan - muksuja on omien laskujeni mukaan 6 ja opeja 2. Teemun luokassa on enemmän porukkaa, kymmenkunta, ja eilen tuli läksyjäkin. Teemulla on myös vihreä kirjasalkku, mikä tarkoittaa maineikkaan 'Forest House':n jäsenyyttä. Reksi yritti selittää puolikielisille vanhemmille miksi nämä houset ovat tärkeitä noin kasvatusmielessä, mutta luovutti pian ja puuskahti 'vähän niin kuin Harry Potterissa, kyllä te tiedätte'. Selvisi myös että koulupuku ei paikallisiin standardeihin verrattuna paljoa purista: muksuilla pitää olla koulun pikee- tai teepaita (valkoinen tai tummansininen) ja muu oman maun mukaan. Puistossa tulee vastaan 3-vuotiaita vaakunakuvioiduissa bleisereissä, solmioissa ja olkihatuissa. Vähän tuntuvat ihmettelevän meidän ulkomaalaisten ryhditöntä olemusta.