Roippeemme lähtivät merimatkalleen kotoa Vuosaaresta 03.07, ja seurasimme itse perästä pari päivää myöhemmin. Tavaroita odotellaan edelleen, mutta muuten kotiutuminen on sujunut mainiosti. Heti eteisaulassa oli vastassa dinosauruksia. Lontoon-kotimme oli suurimmaksi osaksi jo kalustettu, ja lasten sängyt ja muuta tarpeellista haettiin paikallisesta Ikeasta. Globalisaatio toimi tältä osin mainiosti, mutta käytännön toteutuksessa huomattiin jälleen kerran että Lontoo ei ole sutjakasti rullaava suurkaupunki vaan kokoelma kyliä, joiden välisillä villeillä rajaseuduilla kukin liikkuu omalla vastuullaan. Matkalla Ikeaan kävelimme ensin melkoisesti päästäksemme oikean metrolinjan varteen, mutta tuubi ei huoltotöiden takia mennytkään perille saakka. Ajoimme pari pysäkkiä ja vaihdoimme bussiin. Se oli kuuma, täpötäysi ja huolellisesti valeltu oksennuksella, eikä osoittanut liikkeelle lähtemisen merkkejä. Hyppäsimme pois, jolloin se tietenkin lähti. Haahuilimme puolisen tuntia pitkin katuja kunnes löysimme taksin, ja näin pikkuhiljaa pääsimme virkistävän ostosretken alkuun. Onneksi sentään viihdymme täällä omassa kylässämme eikä Ikeaan tarvitse ihan heti uudestaan lähteä. Tai niin luulimme ennen kuin avasimme tänään viimeisen laatikon ja sieltä ilmestyi väärän värinen kirjahyllynpätkä.
